Merkityksettömyyskriisi: kuinka täyttää mielensisäinen tyhjiö?

Kirjoitan niille, jotka haluavat tehdä elämällään jotain merkityksellistä.

Jos vähänkään seuraa ympäristöään, somea ja uutisia, on vaikea olla huomaamatta, miten vinksahtaneessa maailmassa elämme. Meillä, joilla päällisin puolin on yltäkyllin kaikkea, ei syvällisemmin tarkasteltuna ole yhtään mitään. Elämme eksistentiaalisessa tyhjiössä, jossa millään tekemällämme asialla ei ole mitään merkitystä.

Tällainen on tulkinani vallitsevasta mielialasta etenkin nuorten aikuisten keskuudessa. Olemme keskellä merkityksettömyyskriisiä.

Kaikki se aika, jonka voisimme viettää ystäviemme, perheemme tai oman itsemme kanssa kuluu nyt tuijottamalla pakkomielteisesti pientä kuuden tuuman näyttöä. Luontosuhteemme on pahasti nyrjähtänyt. Luottamus ennen niin ylistettyyn koulujärjestelmäämme rakoilee oppimistulosten heiketessä ja koulutustason laskiessa.

Meille myydään ajatus turvallisesta ja tasaisesta tiestä jo lapsena: käy reippaasti koulusi, opiskele ammatti, mene töihin, ota asuntolaina, avioidu, lisäänny ja niin edelleen. Olemme ehdollistuneet ajattelemaan, että tämä elämäntyyli on se ainoa oikea vaihtoehto, johon kaikkien pitää vain sopeutua. Nykyään yhä useampi kuitenkin tiedostaa, että muitakin reittejä on olemassa, ja ettei systeemi, joka pullauttaa putkestaan toinen toistaan onnettomampia velkaorjia voi olla toimiva. Vanha sananlasku "tieto lisää tuskaa" pitää tässäkin kohtaa kutinsa, sillä kun omat halut ovat pahasti ristiriidassa yleisen narratiivin kanssa, on ihminen tuomittu ahdistumaan.

Kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään tilannetta omasta näkökulmasta. Olet luultavasti kouluttautunut tai kouluttautumassa johonkin tiettyyn ammattiin, etkä ole edes varma onko tämä kyseinen polku itsesi vai jonkun toisen sinulle valitsema. Hankit tutkinnon statuksen sokaisemana ja täten laiminlyöt itsesi sivistämisen elämän muilla osa-alueilla. Päähäsi istutettu siemen itää, ja uskot ihmisen olevan hyödyllinen vain yhdessä roolissa: työntekijänä.

Harva ihminen voi todella sanoa olevansa kutsumusammatissaan. Moni tekee uutterasti töitä ja haaveilee samalla jostain aivan muusta. Sanotaan, että raadettuasi kolmekymmentä vuotta koet yhtäkkisen heräämisen ja tajuat kaiken tuon ajan valuneen hukkaan ja olleen täysin merkityksetöntä. Vuodet ovat kuluneet töissä tai sitten kotona kuumottelemassa tulevaa työvuoroa. Kaikki se lapsuuden uteliaisuus ja into maailmaa kohtaan on tiessään.

Katkeruutta, itsesääliä ja jossittelua – valitettavan yleisiä ilmiöitä jo elämäntyönsä tehneiden tai pitkään työskennelleiden joukossa. Ajatus tällaisesta tulevaisuudesta ahdistaa, mutta koska tämä jo muutaman sukupolvea vanha järjestelmä pyörii yhä samoilla rattailla, uhkaa toisinajattelijoita väliinputoaminen. Useimmille on liian suuri kynnys poistua yhteiskunnan mukavuusalueelta, jolloin he päätyvät tekemään työtä, jolla he turvaavat toimeentulonsa, mutta joka ei vastaa heidän haaveitaan.

Töihin, kotiin nukkumaan, katse kohti viikonloppua ja kahden viikon kesälomaa – tätä pyörää vuodesta toiseen ja voilà! Soppa on valmis. Kellut liemessä etkä saa enää kiinni elämän merkityksestä.

Merkitys on subjektiivista

Jos elämällä ei ole tarkoitusta, mitä virkaa on millään?

Joku palvoo Jumalaa, toinen tekee lapsia, kolmas haluaa nimensä historiankirjoihin.

Perstuntumani kuitenkin kertoo, että kaikki me haluaisimme kokea olevamme jollakin tapaa hyödyllisiä. Filosofi Frank Martelan mukaan ihminen, joka uskoo olevansa osa jotain itseään suurempaa kokonaisuutta, kokee yleensä merkittäväksi saada palvella jotain omaa egoaan tärkeämpää päämäärää. Mikäli yhteys tuohon suurempaan syystä tai toisesta katkeaa, voi elämä alkaa tuntua merkityksettömältä.

No, miten tämä itseä suurempi päämäärä sitten määritellään ja kuinka siihen muodostetaan yhteys?

Kaiken perustana on neljä olemassaolon muotoa. Näiden toiminnallisia merkityksiä ovat tutkineet esimerkiksi Ann Wilcock & Karen Hammel toiminnantieteen saralla:

• Tekeminen – osallistuminen todellisuuteen, jonka kautta ihmisen on mahdollista olla sellainen kuin on.

• Oleminen – yhteys todellisuuteen, suoriin kokemuksiin ja käsillä olevaan hetkeen.

• Joksikin tuleminen – ihmisen alituinen kasvu ja mahdollisuus tulla jonkinlaiseksi niin hyvässä kuin pahassa.

• Johonkin kuuluminen – merkitys ja konteksti sille keitä me olemme.

Kaikki nämä osa-alueet ovat läsnä päivittäisessä elämässämme. Ongelma vaan on, että toimimme usein tiedostamattomasti. Kasvatuksemme aikana meille syötetään valmiita tavoitteita ja arvoja. Se, mitä teemme ja miksi tulemme, on yleensä jonkun toisen toiveiden mukaista. Vanhemmat, koulu, työpaikat ja yhteiskunta ylipäätään heijastavat kaikki omia käsityksiään hyvästä – usein vieläpä itsekkäistä syistä. Siinäpä sitä sitten ollaan nalkissa ilman, että itse edes tiedostaisimme asiaa.

Oleminen, tekeminen, joksikin tuleminen ja johonkin kuuluminen muodostavat eräänlaisen palautemekanismin, jossa jokainen osa-alue vaikuttaa toiseen.

Kun hyväksyt olevasi se kuka olet sitä vähemmän vellot menneissä ja povaat tulevaisuutta. Elät käsillä olevassa hetkessä ja havaintosi kirkastuvat. Pääkopassasi remuava myrsky laantuu, ja annat stressiä aiheuttavien lähitulevaisuuden askareiden todella jäädä tulevaisuuden murheeksi. Et myöskään märehdi enää kivuliaassa menneisyydessä, mikä johtaisi vain samojen ikävien tunnetilojen kokemiseen uudelleen. Tällöin tekemisesi lisääntyy tietoisemmalla tasolla. Et jää suorittamaan askareita nollat taulussa, vaan toiminta tähtää merkityksellisempiin päämääriin ja ohjaa sitä, millaiseksi tulet.

Valitettavasti suurin osa laiminlyö pelkän olemisen vaiheen ja jumiutuu aivottoman tekemisen tilaan. Kun huomio on jatkuvasti kiinnittynyt johonkin seuraavaan tehtävään, tapahtumaan, meemiin, videoon, mielitekoon tai stressin lähteeseen, tulee ihmisestä lopulta näiden asioiden kaltainen ja tunne kuuluvuudesta johonkin merkitykselliseen kokonaisuuteen katoaa.

Siispä seuraavaksi kun huomaat tekeväsi jotakin turhaa, lopeta ja vain ole. Ole läsnä hetkessä ja rauhoitu. Tiedät kyllä itsekin, ettei TikTokin selaaminen edistä sinua tavoitteissasi. Kun olet oppinut olemaan, voit taas alkaa tekemään, koska tarkoituksellinen tekeminen on väylä tulla tai olla tulematta joksikin ja kuulua erilaisiin laajempiin kokonaisuuksiin.

Mutta kuinka varmistua tekevänsä jotain merkityksellistä?

Tietoisuuden laajentaminen

Ihmiset eivät ole sopeutuneet nyky-yhteiskunnan kaoottisuuteen. Älylaitteet, tietokoneet, TV, radio – informaatiota joka tuutista. Kun ympärillä on kauhea meteli, käy signaalien erottaminen hankalaksi.

Jos vauraus ja epäjärjestys nähdään vastakkaisina ääripäinä, voidaan ajatella, että epävarmuuden kasvaessa avautuisi myös uusia mahdollisuuksia luoda arvoa. Näin myös on, sillä epävarmoissa olosuhteissa toimeen tullakseen on ihmisten nimittäin pakko käyttää mielikuvitustaan. Tästä hyvä esimerkki on vaikkapa uusien taitojen opetteleminen ja bisneksen pyörittäminen nykyään internetissä, mikä ei aiemmin ole ollut mahdollista. Tämä nopea muutos on kuitenkin hämmentänyt monia ja tehnyt ympäröivän sekasorron hallinnasta entistä haastavampaa.

Ennen teollista vallankumousta suurin osa ihmisyhteisöistä oli nykyisiä pienempiä ja järjestäytyi paikallisemmin yhteisöllisissä rakenteissa. Näistä esimerkkeinä toimivat heimot, kylät ja maatalousyhteisöt, joissa ihmiset olivat tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja riippuivat voimakkaasti kasvotusten tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Pääasiallinen tieto, jolle ihmiset altistuivat, oli sitä, mitä yhteisön vanhimmat välittivät eteenpäin.

Kaikki olivat yhteisönsä sisässä yleisesti ottaen samalla aaltopituudella. Nykyään on toisin. Kaikki surffaavat ihan omilla aalloillaan, ja kun maailmankatsomuksia ja ideologioita on yhtä monta kuin on ihmisiä, tulemme väistämättä ottaneeksi tuon tuosta yhteen tällä psyykkisen sodan sekaisella taistelutantereella.

Katsotaan seuraavaksi, miten flow-tilan, kehityksen vaiheiden ja todellisuuden perimmäisen rakenteen suhteet vaikuttavat päämäärätietoiseen tekemiseen.

Flow – virtauskokemus

Mihály Csíkszentmihályin mukaan flow-tila syntyy, kun tekeminen täyttää tietyt edellytykset: toiminnassa on selkeät säännöt, jotka vaativat taitojen opettelua. Sillä on selkeä päämäärä, siitä saa välitöntä palautetta ja se tarjoaa mahdollisuuden hallita tilannetta. Tämä kaikki vaatii tietoista keskittymistä, jolloin toiminta eroaa täysin arjen rutiineista, jotka voimme vain hoitaa hutaisemalla ja sen enempiä ajattelematta.

Virtauskokemuksessa mieli on kokonaisvaltaisesti keskittynyt nykyhetkeen, ja tuntemus omasta kyvystä hallita toimintaansa tekee olosta voittamattoman. Häiriötekijät, ennakko-oletukset ja rajat katoavat. Tekeminen tuntuu vaivattomalta ja intuitiiviselta – ikään kuin pääsisi käsiksi todellisuuden lähdekoodiin. Optimaalisessa tilassa tekeminen itsessään on jo palkitsevaa, aika lakkaa olemasta ja virta vie mukanaan.

Flow-tila lyöttää meidät kiinni elämän ytimeen – siihen, mitä rakastamme ja mitä teemme parhaimmillamme. Tilaan pääseminen helpottuu, kun seuraavat osatekijät ovat kunnossa:

1. Tavoitehierarkia

Flown kokeminen edellyttää mielensisäistä järjestystä, ja pääkoppa pysyy järjestyksessä, kun ihmisellä on selkeä käsitys siitä, mitä pitää tehdä. Jos taas tiedoissa, taidoissa tai ymmärryksessä on aukkoja, pääsee tuuli puhaltamaan niistä ja viuhtoo kaiken ihan sekaisin. Esimerkiksi keskustelut ilman yhteistä päämäärää johtavat usein erimielisyyksiin ja sanaharkkaan. Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, missä eri maailmankatsomuksia edustavat ihmiset väittelevät ilman rehellistä yritystä edes ymmärtää toistensa tavoitteita.

Ja kaikillahan on aina jokin päämäärä, vaikkakin usein muiden määrittelemä. Monet pyrkivät kohden vanhempiensa, opettajiensa tai muiden auktoriteettien heille asettamia tavoitteita. Tämä on omiaan tukahduttamaan mielikuvitusta, sillä ilman omaa syvällistä kiinnostusta ihminen oppii tarpeelliset tiedot vain rajattujen tehtävien suorittamiseen.

Saadakseen paremman otteen elämästään on tärkeää astua askel taaksepäin ja tarkastella kokonaiskuvaa. Määrittele, mitä itse elämältäsi haluat ja mitä et. Luo itsellesi visio ja antivisio ja laadi selkeä tavoitehierarkia. Laita siis järjestykseen kaikki se, mitä haluat saavuttaa pitkällä aikavälillä (esimerkiksi 10 vuotta) ja lyhyemmällä aikavälillä (vuosi, kuukausi, päivä). Näin saat elämääsi suuntaa ja tarkoitusta.

Muista, että tavoitteet voivat toki muuttua ajan myötä. Koeta joustaa ja anna uusien ideoiden siitä mielessäsi, jos vanhat eivät enää palvele tavoitteitasi. Tärkeintä on alituinen eteneminen ja itsensä kehittäminen omien arvojen ja unelmien mukaisesti.

2. Syvällinen mielenkiinto

Puntaroi elämääsi: mitä haluat ja mitä et? Mikä mielenkiinnon kohde, aihe tai taito voisi olla ensimmäinen askel matkallasi kohti ideaalia elämää?

Aloita tarttumalla johonkin itseäsi inspiroivaan aiheeseen ja raivaa sen tutkimiselle tilaa kalenteriin. Lue perusteisiin keskittyvä kirja, katso luentoja, kuuntele podcastia ja seuraa aiheiseen paneutuneita ihmisiä sosiaalisessa mediassa. Altista siis mielesi informaatiolle ja suodata uuden tulkintakehyksesi avulla merkitykselliset signaalit hälyn keskeltä.

Tämä on toki vasta alkua. Kun opiskelet jotain syvällisemmän mielenkiinnon pohjalta, saat pian huomata, että tiedon ja oppimisen maailma on lähes rajaton. Jokainen uusi oivallus johtaa seuraavaan syventäen ymmärrystäsi sekä aiheesta että elämästä ylipäätään. Oppiminen tällaisesta lähtökohdasta kehittää paitsi tietoa ja taitoja, on myös merkityksellistä.

Ilman aitoa mielenkiintoa tekemisestä kohtaan tulee siitä helposti mekaanista tai tylsää, eikä se kykene herättämään tarvittavaa keskittymistä ja intohimoa, joita virtauskokemus vaatii.

3. Haastetta ja taitoa

Flow-tilan saavuttaminen edellyttää myös, että taitosi ja kohtaamasi haasteet ovat keskenään tasapainossa. Jos taitosi ovat korkealla tasolla, mutta haastetta ei ole nimeksikään, alat tylsistyä. Toisaalta, jos taitotasosi on matala ja haastetta on liiaksi, ahdistut.

Tylsistyminen kumpuaa usein itsekeskeisestä ajattelusta: esimerkiksi töissä tylsistyessäsi saatat pohtia, mitä kaikkea muuta hauskempaa voisit sillä hetkellä olla tekemässä. Ahdistus taas juontaa juurensa itsetietoisuudesta: kohdatessasi tehtävän, jota et koe hallitsevasi, tai kilpailijan, jonka tiedät taitavammaksi, alat epäilemään itseäsi ja ajattelmaan epäonnistumisen mahdollisuuksia.

Tasapaino haasteen ja taidon välillä on avain tehokkaaseen tekemiseen. Kun ne ovat keskenään sopusoinnussa, pysyy keskittyminen luontevasti käsillä olevassa askareessa, mikä mahdollistaa flow-tilaan pääsemisen ja tekee itse tekemisestä merkityksellistä.

Mielen kehitystason yhteys maailmankatsomukseen

Olemme kaikki eri kehitysvaiheissa. Jokaisella meistä on omat tavoitteensa ja arvonsa, jotka määrittelevät, mitä pidämme tärkeänä ja toimimisen arvoisena. Ai miksikä tämä on tärkeää?

Sanotaan, että olet vasta henkisen kehityskäyräsi lähtökuopissa ja joudut egoasi suojellaksesi teeskentelemään olevasi pitemmällä. Tällöin pyrit todellisen henkisen kasvun sijasta tavoittelemaan pikemminkin sosiaalista statusta, mikä ei tietenkään edistä mitään. Todellinen kasvu alkaa, kun tunnustaa itselleen, missä kehitysvaiheessa oikeasti on ja etenee sitten siitä käsin.

Egoon ja sen pönkittämiseen olisi hauska pureutua syvemmin, mutta jätetään se nyt toistaiseksi. Ehkä palaan aiheeseen vielä tulevissa saarnoissani. Käsittelkäämme ihmisen kehitysvaiheita siis tässä kohtaa vähän krouvimmalla otteella.

Kehityspsykologian sekä tietoisuuden tutkimusten teorioita yhteen nivomalla voidaan ihmisen kehitystä hahmottaa niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisella tasolla näiden neljän vaiheen kautta:

• Minäkeskeisyys – keskittyy omaan selvitymiseen.

• Ryhmäkeskeisyys – keskittyy ryhmän, kuten perheen, kansakunnan tai ideologian selviytymiseen.

• Maailmakeskeisyys – keskittyy ihmiskunnan ja biosfäärin selviytymiseen.

• Kosmoskeskeisyys – pyrkii maailmankaikkeuden harmonian ja jatkuvuuden ylläpitämiseen.

Vaikka maailmakeskeiset asenteet ovatkin tällä hetkellä hyvin muodikkaita – kestävä kehitys, vihreät arvot, luonnonvarojen suojelu, ilmastokriisi ja sitä rataa – niin todellisuudessa yhteiskuntana toimimme yhä enimmäkseen ryhmäkeskeisellä tasolla. Esimerkiksi vaalikeskusteluissa keskitytään usein oman puolueen näkemyksen puolustamiseen sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään vastapuolta ja löytämään yhteisiä totuuksia.

Ilmiö liittyy selviytymiskamppailuun ihan biologisella tasolla. Eläimet pyrkivät lisääntymään geeniperimänsä säilyttämiseksi. Tämän lisäksi ihmisillä on pyrkimys säilyttää myös tietoisuutensa sisältämä informaatio, mikä on havaittavissa kaikilla elämän osa-alueilla aina uskonnosta ja politiikasta liiketoimintaan ja ihmissuhteisiin. Kun omaa viiteryhmää tai uskomuksia haastetaan, kokee moni sen uhkaksi identiteetilleen ja tuntee tarvetta puolustaa kantaansa, jotta oma näkemys saisi jatkuvuutta. Tätä voisi kuvailla tietoisuuden tasolla tapahtuvaksi lisääntymiseksi.

Tunneperäiset reaktiot ja loukkaantumisen tunteet syntyvät usein kyvyttömyydestä avartaa omaa ajatteluaan ja siirtyä seuraavalle kehityksen tai tietoisuuden tasolle. Nykymaailmassa, jossa teknologia kehittyy huikaisevaa vauhtia ja tieto liikkuu nappia painamalla, teet itsellesi karhunpalveluksen keskittyessäsi vain omaan napaasi ja omaan viiteryhmääsi. Vanhoja käsityksiä ja näkemyksiä esimerkiksi uskonnon, koulutuksen ja politiikan saralla haastetaan jatkuvasti, ja mikäli et ole valmis käsittelemään asioita uusista näkökulmista, jäät kehityksestä jälkeen.

Merkityksellinen elämä alkaa uteliaisuuden kipinästä. Kun kykenet tunnistamaan oman kehitysvaiheesi ja alat pyrkimään seuraavalle tasolle, et enää ajelehdi tiedon ja muutoksen tyhjiössä, vaan löydät itsesi keskeltä alati laajenevaa ymmärrystä, syvempiä merkityksiä ja aidompaa elämää.

Lyhyehkö kuvaus perimmäisestä todellisuudesta

Kolme sanaa:

• Holoni

• Sisältää

• Ylittää

Okei, mitäs helvettiä se Iisakki nyt horisee?

Holoni on käsite, joka auttaa kuvaamaan ympärillämme vallitsevan todellisuuden luonnetta – siis järjestäytyneen maailmankaikkeuden rakennuspalikoita. Ensin Arthur Koestlerin ja sittemmin Ken Wilberin esittämän teorian mukaan holoni on samanaikaisesti sekä itsenäinen kokonaisuus että osa myös jotakin suurempaa, korkeamman tason holonia. Korkeamman tason holonit sisältävät kaikki alemman tason osaholonit, mutta samalla ne myös ylittävät ne.

Tämä tarkoittaa, että vaikka ne säilyttävät alempien tasojen ominaisuudet ja osat, ne muodostavat myös kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa. Esimerkkejä tästä löytyy kaikkialta: atomeista molekyyleihin, molekyyleistä soluihin, soluista organismeihin. Kirjaimesta sanaan, sanoista lauseeksi, lauseista kappaleiksi. Minästä meihin, ryhmästä maailmaan, maailmasta kosmokseen. Kaikki kytkeytyy loputtomasti toisiinsa.

Tämä holoninen rakenne auttaa ymmärtämään todellisuuden hierarkkista luonnetta. Elämme maailmassa, jossa hierarkiat vaikuttavat jokaiseen elämän osa-alueeseen: valtio, hallitus, kansa yksilö. Me ihmiset elämme dominanssihierarkioissa, joissa ylempänä arvojärjestyksessä olevat usien polkevat alempana olevia. Ymmärrän, miksi poliittisesti äärivasemmalle sijoittuvat haluavat päästä eroon näistä järjestelmistä: onhan ajatus vapaasta ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta perin kaunis. Aate tekee kuitenkin tavan ihmiselle enemmän hallaa kuin hyvää, sillä utopistinen haikailu kuormittaa aivoja ja aiheuttaa tunnetta juuri elämän merkityksettömyydestä.

Kun ihminen alkaa sovittaa elämäänsä ja tekojaan osaksi todellisuuden korkeampaa järjestystä – olipa sen ilmentymä sitten Jumala, Brahman tai jokin muu käsitys kaikkitietävästä ja kaikkialla läsnäolevasta kaikkivaltiaasta – voi hän nähdä elämänsä osana laajempaa kokonaisuutta. Tällöin oman paikan ja tarkoituksen löytäminen helpottuu. Olemme kaikki osa jotakin suurempaa, mikä auttaa ymmärtämään, miten jokainen teko vaikuttaa olemisen, joksikin tulemisen ja johonkin kuulumisen kokonaisuuteen.

Todellisen merkityksen löytäminen vaatii kuitenkin tietoisuuden laajentamista yli itsekkäiden tarpeiden. Tämä onnistuu parhaiten ongelmia ratkaisemalla, taitoja kartuttamalla ja muita auttamalla. Näin yksilö voi kasvaa osaksi suurempaa kokonaisuutta – ei pelkästään osaksi holonia, vaan myös sen ylittäväksi ja sitä rikastavaksi tekijäksi.

Mitä tehdä elämällään?

Onni on tunne siitä, että voima kasvaa – että vastustus on voitettu.

Friedrich Nietzsche

Nietzschen mukaan onnellisuus kumpuaa tunteesta, että ihminen hallitsee ympäristönsä ja kokee edistyvänsä. Tämä tarkoittaa tunnetta kontrollista, jossa vastoinkäymiset voitetaan ja omat tavoitteet saavutetaan. Mihaly Csikszentmihalyi, flow-teorian isä, luonnehtii tätä puolestaan tyydytyksen lähteeksi, mikä mielestäni tuntuukin kuvaavan ilmiötä osuvammin.

Tämä herättää kuitenkin useita kysymyksiä:

• Mihin suuntaan näitä edistysaskeleita tulisi ottaa?

• Mikä polku johtaa suurimpaan tyydytykseen?

• Mistä löytyy se piste, jossa kohtaa kaikki se, mikä on merkityksellistä, missä olen hyvä ja mitä maailma tarvitsee?

Toisin sanoen: mitä kannattaa opetella ja miten, jotta voisi olla osa yhteiskuntaa merkityksellisellä tavalla – ja samalla myös ansaita elantonsa?

Edetään askel kerrallaan…

1. Kulje omaa polkuasi

Ensimmäinen askel on hypätä syrjään merkityksettömältä polulta. Tämä tarkoittaa sitä, että on uskallettava kyseenalaistaa tähänastiset elämänvalinnat ja aloittaa alusta.

On tarkasteltava kriittisemmin koulujärjestelmää, jonka pääasiallinen tarkoitus on tuottaa yhteiskunnalle hyödyllisiä työntekijöitä, jotka ovat taloudellisesti ja henkisesti riippuvaisia ulkoisista rakenteista. Ehdollistuminen yleisen narratiivin absoluuttisesta totuudesta kaventaa mielen kenttää, estää täyden potentiaalin saavuttamista ja vaikeuttaa merkittävien elämänmuutoksien tekemistä – etenkin silloin, kun ongelmat ovat kasaantuneet liian suuriksi.

Kuinka siis aloittaa alusta?

• Hyväksy ensin, että muutos on ylipäätään tarpeellinen.

• Tutki sen jälkeen rehellisesti arvojasi ja tavoitteitasi ja mieti, mitä todella haluaisit tehdä.

• Pyri kehittämään taitoja, jotka tukevat itsenäisyyttä ja omavaraisuutta niin taloudellisesti kuin henkisesti.

• Raivaa eteesi polku, joka johtaa kohti elämää, jossa arvosi ja tekosi ovat linjassa keskenään.

Yksinkertaistettuna siis luot itsellesi vision ja antivision, eli kirkkaan kuva siitä, mihin pyrit ja mitä haluat välttää. Tämän tulkintakehyksen avulla voit suunnata huomiosi asioihin, joilla on sinulle aitoa merkitystä. Olemme aiemmin jo käsitelleetkin näitä ajatuksia, mutta nyt on aika konkretisoida niitä muutamien keskeisten kysymysten avulla:

• Mikä asia vaivaa mieltäsi eniten? Tämä voi liittyä esimerkiksi ihmisten käyttäytymiseen, maailman tilaan tai ajattelutapoihin.

• Mistä olit eniten kiinnostunut lapsena? Lapsuuden kiinnostuksenkohteet voivat paljastaa syvälle juurtuneita intohimoja ja luonnollisia vahvuuksia.

• Jos voisit muuttaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi? Entä ymmärrätkö, mitä seurauksia tällä muutoksella olisi?

• Kuka inspiroi sinua eniten? Voisitko jatkaa hänen työtään tai soveltaa hänen periaatteitaan omalla tavallasi?

• Jos voisit käyttää koko päivän jonkin asian opiskeluun, mikä se olisi? Tämä on omiaan kertomaan siitä, mikä innostaa ja sytyttää uteliaisuutesi.

Näitä kysymyksiä on olemassa lukemattomia, mutta herätelkööt nämä viisi nyt ensi alkuun tuota uinuvaa mielikuvitustasi. Pohdi niitä rauhassa – kaiva esiin vaikka vanhan liiton kynä ja paperia.

Tarvitset vain pienen uteliaisuuden kipinän, joka polkaisee koneesi käyntiin ja siivittää matkasi kohti kiehtovaa tuntematonta. Ja tämä matka on juuri se, mikä rakentaa siltaa visiosi ja antivisiosi välille. Hanki tietoa, sovella ratkaisuja ongelmiin ja kehitä itsesi tasolle, jolla voit vastaanottaa uusia yhä monimutkaisempia haasteita. Älä kuitenkaan epäröi poiketa polultasi auttamaan muita heidän sillan rakennustöissä. Kokemuksesi ja näkemyksesi voivat olla heille arvokkaita.

2. Opiskele mielenkiinnonkohteitasi

Tässä yksi saarnan keskeisistä ajatuksista: ei ole olemassa vain yhtä oikeaa polkua.

Jos voisin näyttää sinulle valmiiksi kuljetun tien ja luvata sen vievän sinut perille, päätyisit lopulta vain samaan paikkaan kuin kaikki muutkin, ja henkinen reissusi tällä planeetalla jäisi tyngäksi. Sinun on itse löydettävä reittisi, opittava kantapään kautta, kaaduttava ja noustava taas. Ei kannata pitää muiden mielipiteitä totuuksina. Eiväthän he voi tietää, minne sinun polkusi johtaa, koska eivät ole koskaan sitä kulkeneet.

Itse olin reipas ysin opiskelija lukiossa ja armeijan jälkeen pingoin innosta puhkuen yliopistoon. Olen aina ollut nuuka mies ja rahan ajatteleminen on tuottanut minulle suurta ahdistusta. Uskoin silloin, että korkeakoulututkinto takaisi minulle parhaat mahdollisuudet vakaaseen toimeentuloon ja huolettomaan elämään.

Suurimmalla osalla aloista näin ei kuitenkaan ole. Suoritettuani taiteen kandidaatin tutkinnon päätin, etten haaskaisi enää aikaani opinnoille, sillä uskoin ja uskon yhä edelleen, että luovalla alalla työllistyäkseen ei koulutustaustalla ja papereilla juuri ole merkitystä. Ainakaan silloin, jos haluaa olla oman itsensä herra – tai matami – ja luoda jotain oikeasti omaansa.

Olen kahlannut opintojeni keskeyttämisen jälkeen juuri siinä nimenomaisessa suossa, jonka luulin välttäväni seuraamalla kutsumustani, sillä pelko epävarmasta elämästä iski minuun jälleen. Päädyin tekemään pätkätöitä, sitten työttömäksi, aloittamaan taas uudet opinnot, keskeyttämään nekin ja menemään jälleen palkkatöihin, kunnes lopulta vuosien kuluttua uskalsin ryhtyä yrittäjäksi. Jälkiviisaana voin silti sanoa tuhlanneeni nuo tähän astisen elämäni epämääräisimmätkin vuoteni kohtalaisen fiksusti: palkkatöiden ohella keskityin rajusti itsenäiseen opiskeluun ja kartutin osaamistani mielenkiinnonkohteitteni saralla.

Samalla minusta tuli kuitenkin nihilisti ja aloin kyseenalaistamaan – no, ihan kaikkea. Ymmärsin silti, että menestyäkseni maailmassa, jonka merkityksetöntä järjestystä olin syntymälaiskana työnvieroksujana oppinut vihaamaan, pitäisi minun kaivautua syvemmälle filosofisen ajattelun kerroksiin, metajärjestelmiin ja muihin alueisiin, jotka lopulta mahdollistaisivat nousemiseni korkeammille kehityksen tasoille.

Pysykää messissä, sillä nyt tulee se mielenkiintoinen osa:

Useimmat historian suurimmista ajattelijoista, kuten vaikka Marcus Aurelius, olivat etuoikeutettuja saadessaan oppia maailman parhaimmilta opettajilta. Valmistautuessaan johtajuuteen he viettivät aikaansa huippumatemaatikoiden ja strategien valmennuksessa. Heidän suuruutensa ei todellakaan ollut tuurinkauppaa.

Koulutus on kuitenkin muuttunut radikaalisti teollisen vallankumouksen jälkeen. Ennen teollistumista touhu oli usein elitististä ja keskittyi lähinnä yläluokkien kouluttamiseen. Vasta teollistumisen myötä koulujärjestelmät alkoivat keskittyä massojen kouluttamiseen nimenomaan tuotannon ja teollisuuden tarpeisiin.

Internetin ja sosiaalisen median kautta meille on kuitenkin avautunut uusia mahdollisuuksia, ja pääsemme käsiksi niin menneiden aikojen kuin nykyhetkenkin suurimpien ajattelijoiden opetuksiin. Jotkut viimeksi mainituista jakavat sisältöä vieläpä lähes päivittäin – se on heidän elämänsä tarkoitus. Mutta koska tämä tieto usein suunniteltu nuoleskelemaan pinnallisten algoritmien oikkuja maksimaalisen näkyvyyden toivossa, opimme siitä vain hyvin geneerisiä asioita, mikä ei vielä vie meitä huipulle.

Siksi neuvon näin:

• Kun tunnet sisälläsi uteliaisuuden kipunan, heittäydy täysillä mukaan.

• Seuraa uusia ihmisiä, lue kirjoja, kuuntele podcasteja kävelyillä tai työmatkoilla ja vahtaa YouTube-videoita.

• Kun törmäät kiinnostavaan aiheeseen, jota haluaisit opiskella, osta siihen liittyvä verkkokurssi.

• Ja kun lopulta löydät oman kutsumuksesi ja haluat syventyä sen saloihin, etsi käsiisi mentori kyseiseltä alalta.

Emme toki elä antiikin Kreikassa emmekä ole kruununprinssejä tai -prinsessoja, joten emme lähtökohtaisesti pääse nauttimaan suurten opettajien henkilökohtaisesta valmennuksesta – ainakaan ilmaiseksi. Mutta tämä on suru-uutinen vain niille, jotka eivät: 1) ymmärrä, mitä raha on, tai 2) joilla on epäterve suhde rahaan. Itsensä kehittäminen on minun näkökulmastani sijotus siinä missä jokin pankin ideksirahastokin.

3. Anna oma panoksesi

Koko tämän raapustuksen tarkoitus on ollut auttaa sinua tunnistamaan kipukohtia, löytämään merkityksellistä sisältöä elämääsi ja vapautumaan eksistentiaalisen tyhjiön syövereistä.

Kerrataanpa vielä tähän asti läpikäymiämme asioita:

• Merkityksellinen elämä syntyy jatkuvasta vuorovaikutuksesta olemisen, tekemisen, joksikin tulemisen ja johonkin kuulumisen välillä. On opittava arvostamaan elämää ja tekemään osansa, mutta myös syventämään tätä kykyä arvostaa ja osallistua. Tekemisen on pohjauduttava olemiseen.

• Olet osa kehittynyttä tietoisuuden muotoa – yhteiskuntaa, kulttuuria ja muita ihmisten verkostoja. Velvollisuutesi on ylläpitää ja vahvistaa tätä yhteyttä omalla panoksellasi.

• Parhaalla tavalla osallistut ja vaikutat siinä pisteessä, jossa yhtyy kaikki se, mikä sinulle on tärkeää, missä olet hyvä ja mitä maailma tarvitsee.

Uskon internetin olevan nykyään paras mahdollinen paikka oppia ja vaikuttaa, koska sinne ihmisten katseet ovat tällä hetkellä kääntyneet. Ja mikäli tosissasi haluat vaikuttaa maailmaan merkityksellisellä tavalla, tarvitset näitä katseita. Itse en pidä sosiaalisesta mediasta alkuunkaan, ja elelisin mieluusti utopistisessa metsästäjä-keräiliäyhteisössä ilman älylaitteita.

Kuitenkin näin henkilöbrändiä rakentavana yrittäjänä koen osallistumisen nykymaailman menoon pakolliseksi, mikäli aion tavoitella järjestelmästä vapautumista esimerkiksi rahan suoman huolettomuuden turvin. Sisältöni tavoitteena onkin tarjota näkemyksiä ja työkaluja hyvää elämää varten. Some on suurimmalti osin täynnä humpuukia, mutta kuten jo tiedämme, niin kehittynyt mieli kykenee erottamaan signaalit melusta.

Siksi lopetan seuraavalla ohjenuoralla: jos tahdot jatkaa itsellesi mielekkäiden asioiden parissa puuhaamista, täytyy sinun löytää tapa tienata. Jos taas tahdot tienata tekemällä jotain näistä mielekkäistä asioista, on sinun ryhdyttävä yrittäjäksi. Jos aiot perustaa yrityksen, tulee sinun hankkiman laaja skaala taitoja tarvittavilta aloilta.

Elämä on merkityksellistä, kun saa toteuttaa unelmiaan.

Kiitos ajastanne.

– Iisakki